Koodersin väen mietteitä asioista.
Kun olin pääsemässä kuudennelta luokalta lauloin kevätjuhlassa pääesityksenä Haaveet kaatuu. Jo tuolloin ajattelin, että aika mielenkiintoinen kappalevalinta pistää alakoulusta eteenpäin lähtevälle peruskoululaiselle laulettavaksi.
Sinun urassa olennaisin osa olet sinä. Kaikki mitä olet tehnyt on johtanut siihen missä olet tällä hetkellä. Ei kannata siis vähätellä aiempia nykyisestä työtehtävästä poikkeavia kokemuksia oman osaamisen kannalta!
Niin, mitäs ne muut ajattelevat sinusta? Ketkä muut? Ei varmasti kaikki maailman ihmiset ajattele juuri sinua. Joten ota hetki ja hengitä.
Milloin koodi on tarpeeksi hyvää? Monesti koodarit voivat aiheuttaa itsellensä tarpeetonta stressiä tuottamalla jatkuvasti ylilaadukasta koodia.
Kesä voi tuntua hyvältä ajalta tehdä tehokkaasti töitä kun puhelin ei kilise niin paljoa, mutta tästä hiljaisuudesta kannattaa ottaa ilo irti ihan levon kannalta!
Sisäisen kriitikon laukoessa itsekriittisiä ajatuksia kannattaa välillä pysähtyä miettimään onko ne ajatukset edes totta. Sisäisen kriitikon ahdistavuutta voi avustaa myös antamalla sisäiselle kriitikolle jonkun hahmon.
Ne jotka haluavat apua ja tukea jäävät ilman ja pitkäaikaistyöttömyydestä unelmoivat käydään hakemassa kotoa avun piiriin. Miksi työtä haluavalle on tehty kaikki niin vaikeaksi?
Pitääkö kaikki saada just heti mulle kaikki nyt vai vieläkö hyvää kannattaa (tai jaksaa) odottaa?