Unelmani ovat menneet pieleen

Kun olin pääsemässä kuudennelta luokalta lauloin kevätjuhlassa pääesityksenä Haaveet kaatuu by Jore Marjaranta (Oli "Pahat pojat" kovin pinnalla). Jo tuolloin ajattelin, että aika mielenkiintoinen kappalevalinta pistää alakoulusta eteenpäin lähtevälle peruskoululaiselle laulettavaksi. Siitä se sitten lähti!

Lapsuuden sanotaan olevan ihmisen onnellisinta aikaa. Tämä ei ole välttämättä totta, mutta neurobiologisesti se käy järkeen. Kesälomien koittaessa en asettanut kesälle mitään odotuksia. Tiesin, että vanhemmillani on jo asioita mietittynä ja pääsee näkemään sukulaisia ja kaikkea muuta kivaa. Kun ei osannut asettaa odotuksia oli jokainen tapahtuma iloinen yllätys.

Kyllä sitä toki nuori Miikkakin aina osasi asioista unelmoida ja niiden täyttyessä sitten hyperfocusoiduin niiden pariin. Tulipahan kerättyä Pokémon Bluessakin kaikki 151 poksua ja Mewikin käytiin hakemassa Helsingin Tennispalatsilta. Sitäkin peliä jaksoi hakata läpi hyvinkin monta kertaa. Kuultiin huhuja keinoista saada rajaton määrä Master Balleja ja käytiinkin sitten viereisestä Sparista(tm) ostetun opaslehden johdolla surffailemassa Cinnabarin saaren rantaa.

Meidän kotiin ei-minuutti-maksuinen internet tuli aika myöhään, mutta netin myötä katosi maailmasta hyvin paljon mystiikkaa. Opin tosi nuorena hakemaan tietoa ja ei Mewikään ollut siellä rekan alla.

Tämän myötä unelmat alkoivat siirtyä enemmän kokemukselliseen suuntaan. Unelmani eivät olleet liian villejä, mutta päällimmäisiä niistä oli aikuisiällä nopea internet, tehokas tietokone, älyranneke ja sähköpotkulauta. Kun sen nopean tietokoneen ja 1Gigan koti-internetin sai se menetti hienoutensa hyvin nopeasti. Toki kaikki pelien patchit latautuu minuuteissa, mutta sekin vei pois elämästä tietynlaista odottelun ihanuutta ja jännitystä. Oli aivan toista kaverien kanssa Wowi lisäosan julkaisussa 24/2Mb Telekarelian nettiyhteydellä sitten latailla patchia kuuden kaverin kanssa lanitellessa ja odotellessa jutella ja pohdiskella mitä kaikkea uudessa maailmassa odottaa ja mitä lanittelun aikana syödään ja juodaan.

Vihdoin kun sain aktiivisuusrannekken hankin myös hupparin, jossa on hienot ranne-lämmittimet. Enhän mie pentele pääse ranteestani katsomaan sitä kelloa repimättä ensin ranne-lämmittimiä sivuun. Taas yksi unelma meni ihan pieleen.

Sähköpotkulaudat tulivat vihdoin alle 1000€ hintaluokkaan ja sellaisen sai hankittua. Sitten tuli melkein heti perään elämääni Cassie koira. Enhän mie pentele voi viilettää töihin Pielisen rantaa sähköpotkulaudalla kun tuo hauva ei pysy perässä. Taas meni yksi unelma metsään.

Mitä jää käteen kun katsoo alkuperäisen unelman vierestä?

1. Olen saanut esiintyä koulussa jokaisessa juhlassa milloin joulupukkina, milloin laulaen kappaleita ja milloin soittaen rumpuja
2. Olen saanut pelata todella mielenkiintoisia ja suorastaan tietyn ikäluokan ihmisten lapsuutta määrittäviä pelejä ihan puhki saakka
3. Olen nähnyt ajan hitaalla internetillä ja huonotehoisella koneella. Pidän aina muistona screenshottia Sunwell raidiajoilta wowista kun FPS oli huimat 3 (Pentele en löytänyt kuvaa tähän hätään toimistolta käsin).
4. Olen saanut älyrannekkeen. Se on siistiä jo itsessään vaikkei siihen pääse aina käsiksi
5. Olen uskaltautunut ottamaan Rescue koiran. Cassie on oikein ihana tapaus
6. Kirjoitan tätäkin blogia oman yrityksen omissa toimitiloissa, jossa pääsin kysymään apua Idalta tuon blogikuvan ajatuskuplien tekemiseen (Ida ei ole oma, mutta mahtava tyyppi silti!)

Joten vaikka kaikki ei aina elämässä mene niinkuin unelmoi ja suunnittelu ei se tarkoita, etteikö kokemukset voisi olla hyviä. Nauttikaa ihmiset siitä mitä teillä on, sillä joskus ne parhaat asiat elämässä voivat olla ihan muuta kuin ne pitkän ajan unelmat.