Minä ja koodari - verkostoitumisen valtatiellä

Ilpo Simonen - 12.09.2019 07:29:00
Ilpo paljon puhutulla verkostoitumisen valtatiellä

Eipä sitä voi mitenkään välttää verkostoitumista, vaikka joskus tuntuu - onko pakko jaksaa. Some mahdollistaa monien kanavien kautta tulla nähdyksi ja löytää yhteistyötä. Verkostotapahtumissa kiertäminen kertomassa kuulumisia ja samalla mahdollistaa omaa näkyvyyttä. Olemme siis verkossa tavalla tai toisella, kuinka siis selviämme tästä kaikesta. Muutama ajatus tähän.

 

Kun mietittiin Koodersilla millainen nimike otetaan käyttöön minun kohdallani, syntyi Luovuuden Puutarhuri. Perinteisesti olisi löytynyt moniakin kirjainyhdistelmiä, jotka kertovat enemmän niille, jotka tietävät mitä ne merkitsevät. Heräsi ajatus tietävätkö kaikki mitä esim. COO tarkoittaa vai luulemmeko muiden tietävän merkityksen. Toisaalta ajatus lähteä rakentamaan henkilöbrändäystä, jossa ammattinimike herättää ihmetystä tai kummastusta, kiinnosti enemmän kuin perinteinen työnimike. Nopeasti huomasimme nimikkeen herättävän kysymyksiä, että jouduin kertomaan mitä teen tuon nimikkeen alla. Alussa en ollut edes valmistautunut mitenkään kertomaan lyhyesti omaa toimenkuvaani. Ehkä olin vain niin innoissani nimikkeestäni, etten tajunnut miettiä tätä asiaa. Joten opin nopeasti lyhyen esittelyn nimikkeen takana olevasta työnkuvastani. Siksi toisille sopii hyvin henkilöbrändäys, koska persoonallisuus tai oma kiinnostus ajaa asiassa toimimaan niin. Verkostoinnin kannalta erottuva nimi auttoi paremmin tunnistamisen alkuun.

 

Somemaailma mahdollistaa paljon verkostoja. Aktiivinen toiminta lisää verkostoja. Sisällöt lisäävät verkostoja. Some siis vaatii aktiivisuutta, mutta ei välttämättä sosiaalisuutta. Onkin hyvä tunnistaa, miten paljon haluaa tuottaa materiaalia verkoston käyttöön. Mikä selkeyttää mitä olet hakemassa ja tarjoamassa. Kannattaa ottaa siis selkeästi yksi tai kaksi kärkeä mitä haluat tuoda esille. Myös tunnistaa, ettei kaikki halua tehdä suoraan kauppaa, vaan tutustua ja ymmärtää millainen ihminen on postauksen takana.  On hyvä tehdä itselle toimintamallia, miten käyttää somea, koska nopeasti siihen myös uppoaa ja tämä vie aikaa muulta toiminnalta – joissakin tapauksissa voi tulla pakonomainen tarve tehdä koko ajan päivityksiä. Henkilöbrändäys on ollut itselläni se juttu, kun aloitin someverkoston rakentamisen. Verkosto alkaa hiljalleen tuntea nimikkeeni ja sitä kautta mistä tulen tai ketä edustan. Tunnistan myös, että verkosto elää, niin kuin myös muussakin elämässä kaveripiiri. Luonnollista muutosta tapahtuu elämäntilanteen mukaan.

 

Verkostotapaamiset ovat nyt aktiivisesti näkyvillä myös somemarkkinoinnissa. Näihin liitetään monesti myös jonkinlainen seminaari tai tapahtuma, jossa mahdollistetaan tapaamisia. Onkin hyvä tunnistaa, millainen oma sosiaalinen lähentymistapa on. Kaikilla ei ole luontaista tapaa vain aloittaa juttelemaan ihmisten kanssa, varsinkaan jos ei ole mitään asiaa. Tunnistan ihmiset, joiden on helpompi mennä juttelemaan tuttujen kanssa. Tunnistan myös ihmiset, jotka tunnissa saattaa kiertää yli 20 ihmisen luona juttelemassa. Juttelemassa vain kuulumiset ja tulla nähdyksi. Mikään tapa ei ole väärä, tunnista siis oma tapasi. Ei kannata kadehtia sitä, että joku on aktiivinen, tärkeää on tiedostaa oma viestin sisältö. Esittely ja lyhyesti oma toimenkuva. Joskus se vain aloittaa keskustelun tai sitten kaikki seisovat hiljaa paikallaan. Sosiaalinen kyky puhua luontevasti muustakin kuin työstä ei ole kaikkien juttu. Siksi joissakin paikoissa on käytetty SpeedDate systeemiä verkostoitumisessa, jolloin haastaa miettimään miten nopeasti saa kiteytettyä oman sanoman. Olen huomannut, että välillä haaste tulee liiallisesta puheesta ja innostumisesta. Ei anna riittävästi tilaa kuulijalle sulatella kuulemaansa tai kun pitäisi lopettaa, niin tulee vielä jälkipolttosanoja. Halutaan selittää lausahdustaan kuin toinen ei ymmärtäisi. Tunnistan itseni tämän haasteen ja joudun välillä hillitsemään itseäni todella kovalla otteella. Miten sen teen? Rehellisesti hoen itselleni sisäisesti: ”Ilpo ole hiljaa, kuuntele!”.

 

Niinpä. Saa jännittää. Ei tarvitse olla sosiaalinen. Ei tarvitse osata. Ei tarvitse potea huonoa omatuntoa. Verkostot kuuluvat jokaisen elämään tavalla tai toisella. Kannattaa miettiä mikä on oma tapa tehdä verkostossa töitä. Viihteellisen arvoa lisätessä voi kehillä myös tarinoita muiden iloiksi, olkoon ne sitten kirjoituksia, kuvia tai videoita. Kannattaa tutustua verkostossa työskentelyyn ja hiljalleen tulla vahvemmaksi. Olkaamme me sitä mitä olemme ja se saa riittää.

Verkot vesille.