Kun kirjoittelen tätä blogia, tunnistan, että aamulla meni eräs asia tunteisiin. Kuinka paljon se vei turhaa energiaa päästä pois siitä tilasta, jossa koko keho ei tunnu enää hyvältä ja ajatukset eivät pysy selkeinä. Vaikka ei tarvetta olisi olla vihainen – niin silti olin vihainen ja ärtynyt. Rauhoituin kyllä, vaati hieman itsensä työstämistä. Tunnistan itsestäni kuitenkin, että jotkut asiat menevät tunteisiin helpommin kuin toiset. Olotilalla on myös vaikutusta, mutta silti joskus tunnetila yllättää. Siihen ei auta, jos joku sanoo rauhoitu. En todellakaan rauhoitu!
Tiedän että tunteet menevät ja tulevat, kuin vuodenajat konsanaan. Lähtökohtaisesti tunteet antavat tietoisuutta itsestämme, siksi kannatta tunnistaa omat tunnetilanteensa. Voit olla temperamenttinen, se taas ei ole tunne – enemmän luonteen piirre. Tuntee ovat mukana pääsääntöisesti joka päivä, halusimme tai sitten emme. Elä pelkää tunteita, ne ovat osa suurinta osaa ihmiskuntaa.
Niin, miksi annamme tunteelle vallan? Jotkin tuntee antavat tekemiselle hyvän flown ja toisessa tapauksessa lamauttaa tekemisen. Olennaista on, ettemme ehkä osaa oikein kuunnella miten ja mitä viestiä saamme, varsinkin kun alkaa kiukku nousta. Tunnistamme helpommin hyvät ja positiiviset tunteet, jotka tulevat mm. kehumisen tai kiitosten aikana. Jos kuitenkin asia menee tunteisiin, olemme jo valmiiksi antaneet luvan olla kiukkuinen. Nyt tunne on kohdennettu johonkin asiaan tai ihmiseen – helppoa. Kysehän voi olla jostakin asiasta, jossa ei löydy yhteisymmärrystä ja tekeminen takkuaa vain huonon viestinnän takia. Kuinka monta projektia on vaikeita vain siksi, ettei niitä sovita selkeästi ja kun ei ymmärretä – niin ei kysytä tai selvitetä yhteistyössä. Ei olettamuksia, vaan todentamista. Tarvittaessa (ja mielellään) tehdään kirjallisesti dokumentoinnit, niin että molemmat osapuolet ymmärtävät ja muistavat kuinka edetään.
Meissä on siis tunteita. Jokin asia tai tapahtuma aktivoi tunteiden näkyväksi tulemiseen. Siksi myös jotkin asiat ”menevät tunteisiin”, joka saattaa kertoa omasta toiminnasta enemmän kuin muiden. Tunnista siis miksi jokin asia vaikuttaa niin paljon, että koko keho tärisee tai ravistaa. Yleensä tilanne helpottuu, kun saa ratkaistua miten edetään asiassa. Tiedän että tulen vielä joissakin asioissa värisemään tunteiden vallassa, toivottavasti enemmän positiivisten tunteilla.
Monessakin mielessä vappu antaa ihmisille mahdollisuuden hullutella ja ehkäpä tuoda esille jotakin uusia puolia joita arjessa ei uskalleta näyttää. Voimmeko siis työssämme antaa leikkisyydelle tilaa?
Ohjelmistoja ja järjestelmiä tarvitaan jatkuvasti arkipäivässä, juhlapyhinä ja jopa nukkuessa. Kehitys on huikeaa!
On ollut mielenkiintoista seurata koodaajien toimintaa ja yrittää ymmärtää heidän sielunmaailmaa. En ole koodannut virallisesti mitään. Nyt yritän avata näkemykseni ohjelmoijan eli koodarin sielunelämästä.