Koodareiden pikakoulutukset HIVEnen arveluttavat

Oona Komulainen - 20.12.2018 09:33:31
Apina sulkee silmät

Suomessa on herätty uuteen aamuun sekä vuosituhanteen, ja viimeinkin tajuttu, että koodareita tarvitaan taas työrintamalla. Suomi putoaa puusta, veneestä kuin myös kelkasta, jos uusia koodareita ei saada työmarkkinoille. Mielikuva on ilmeisesti herättänyt myös hallituksen, sillä koodarit saavat 40 miltsiä koulutukseen ja kehittämiseen. Päämääränä on lyhyiden ja nopeasti vaikuttavien koulutusten avulla saada osaavaa työvoimaa. Viikkoja kestävät koodikoulut ja saapasleirit nostavat taas päätään uutisvirrassa.

Mutta onko lyhyissä ja nopeissa projekteissa ollut koskaan mitään hyvää? Osaajapula ja pikakoulutukset eivät mahdu samaan lauseeseen. Tai, no mahtuvat, jos lause on ”pikakoulutukset eivät korjaa osaajapulaa”. Varsinaista osaajapulinaa siis. Junnukoodarin palkkaaminen vaatii sitoutumista ajallisesti ja rahallisesti myös työnantajalta, jonka pitää koulia tästä omiin tarpeisiinsa sopiva tekijä.

12 viikkoa on ammatin oppimiseen todella lyhyt aika, eikä tässä ajassa ehdi sisäistämään työpaikalla tarvittavia perusasioita ja tekniikoita. Entäpä jos yhtäkkiä on pulaa vaikkapa talonrakentajista ja uusille tulevaisuudenlupauksille ehditään muutamassa viikossa opettamaan vain ulkolautojen naulaaminen. Jos taloprojektissa seuraavaksi tarvitaan ikkunanpielien laittoa, on tämän pikaosaajan panos nolla. Mikäli talonrakentaja haluaa tehdä pidemmän uran, ei pelkkä ulkolautojen naulaaminen auta, pitää oppia pystyttämään myös ulkolautojen pohjaksi tukipuita. Sama pätee myös koodaamisessa, työpaikalla tarvitaan osaamista laajemmassa kaavassa.

Toki näistä kouluista saa varmasti vauhtia uudelle alalle ja käsityksen siitä mitä koodari tekee. Hyvä on pitää kuitenkin mielessä, ettei kukaan ole kokenut koodari kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen, varsinkaan jos kyseessä on ensikosketus koodiriveihin. Työharjoittelu ja kesätyöt yhteenlaskettuna kesti lähemmäs puoli vuotta, ennen kuin esimerkiksi minun osaamistani uskallettiin hyödyntää asiakasprojektissa. Tätä ennen kävin koulua noin puolivuotta, eli yhteensä tutustuin koodaamisen maailmaan vuoden ja tämänkin nähtiin nopeana etenemisenä.

 

Hive hivenen arveluttaa

Hive kuulostaa prosessina hienolta. Kaksivaiheinen opiskelijavalinta, joka alkaa logiikkatestillä ja päättyy intensiivikurssiin. Opiskelu on opiskelijavetoista, ei ole opettajia taikka oppikirjoja. Lopulta kolme vuotta kestäneen opiskelun jälkeen saadaan uutta verta valmiina hyppäämään työmarkkina-altaan syvään päänhän.

Ikärasismia lukuun ottamatta Hive on suunnattu kaikelle kansalle. Koulun puheenjohtajan tavoitteissa on kuitenkin, että puolet opiskelijoista olisi naisia. Itsenäni ainakin kiinnostaa, mitkä tekijät loppupeleissä vaikuttavat opiskelijavalintaan. Ovatko kaikki hakijat oikeasti samalla lähtöviivalla hakuprosessissa, vai tuleeko haettu unelma koodariopiskelijoiden diversiteetistä valintoihin mukaan?

Hivestä kertovat artikkelit tuntuvat muuttuvan sitä mukaa kenelle artikkeli on kirjoitettu luettavaksi. Eri artikkeleissa opiskelijoiksi ei toivota vain introvertteja miehiä tai vain valkoisia naisia. Molemmissa artikkeleissa halutaan, ettei opiskelija myöskään olisi hyvin toimeentulevasta perheestä. Miten opiskelijan on tarkoitus elättää itsensä kolme vuoden ajan, saako Hivessä opiskelusta opintotukea?

Itse olisin halunnut nähdä Hiven koulutusta hivenen jaettavan vaikkapa ikäryhmittäin tai osaamistason mukaan, niin että myös hieman vanhempi väki saisi mahdollisuuden aloittaa uuden uran. Kyseessä kutenkin on satojen oppilaiden joukko, joka pääsee aloittamaan koulussa heti ensi syksynä. Olisi tähän varmasti mahtunut yksi tai kaksi parinkymmenen ”seniorioppilaan” ryhmä.

 

Kertakäyttökoodareista kestävään kehitykseen

Koodatkaa, mikäli siltä tuntuu. Aiemmin kirjoitin, miten minusta sillä ei pitäisi olla mitään väliä, kuka koodin kirjoittaja on, kunhan koodaamiseen löytyy sisäinen intohimo ja halu kehittyä. Jokainen on joskus uransa alussa ja jostain on ponnistettava. Mielestäni kuitenkin on harhaanjohtavaa markkinointia luoda mielikuva siitä, että muutamien viikkojen jälkeen jokainen olisi samalla viivalla viiden vuoden työkokemuksen ja sitä edeltäneen korkeakoulutuksen omaavan kollegan kanssa. ”Kertakäyttöisten” koodarien kouluttaminen alalle on purkkaratkaisu.

P.S Jos sinulla tai tutullasi on kokemusta pikakoodikouluista, olisi aivan mahtavaa kuulla miten koulutuksen jälkeen on sujunut, minne olet työllistynyt, mitä toimenkuvaasi kuuluu ja millaiset ovat fiiliksesi! :-)