Olen muutamia kertoja kokenut, kun minulle on sanottu ”kyllä virheistä oppii”. Aloin miettimään onko todellakin näin. Eikä tarvinnut mennä kovin kauas ja katsoa peiliin: Näin itseni, joka ei aina ole oppinut. Kannattaako keskittyä virheisiin vai enemmän panostaa onnistumisten oppimiseen. Varmasti tähän vaikuttaa paljon millainen olotila on vallitseva. Ihmiset ovat inhimillisiä.
Muutamissa projekteissa mukana olleena tuli huomattua tämän seikan. Kun aloittaa projektia suunnittelemaan, käydään yhtä tärkeänä osana mahdollisuuksia myös karikot. Mietitään mitä kaikkea voi olla esteenä projektin onnistumiselle. Tähän pohdiskeluun auttaa kokemus ja oppi mahdollisista epäonnistumisista tai vaikeuksista projektin sisältöön liittyen. Näinhän me voisimme ajatella. Kuitenkin teemme samoja virheitä projekteissa, johtuen sitten osaamisen puutteesta, tiedon käsittelyn haasteista, viestinnän vaikeudesta, kokonaiskuvan sumeudesta tai muu syy (aina on mahdollista, että meteoriitti iskeytyy juuri projektin päälle). Projektin aikana huomataan virheet ja niitä pyritään korjaamaan. Joskus onnistutaan muuttamaan suuntaa ja välillä ne jäävät huomioimatta. Jälkeenpäin nämä virheet voivat näyttää epäonnistumisilta, joka saattaa pahimmassa tapauksessa määrittää toimijaa tai tekijöitään epäluotettaviksi. Niin, voihan tämä olla kaukaa haettu, mutta kyse on mielikuvista. Miten siis kerrot virheiden syistä ulospäin, tässä voi olla hyvä ohje kriisiviestinnän kohdasta; pitäydy faktoissa ja ota vastuu omasta tekemisestä. Aina kun alamme selittelemään, sen enemmän epäonnistujan leima voi kasvaa. Leima voi olla voimakkaampi kuin itse oppiminen.
Ei kaikki virheet tarkoita aina epäonnistujan leimaa. Pelkäisimme virheiden tekemistä ja emme uskaltaisi oppia myöskään onnistumisista. Kyse on kuitenkin viestinnästä ja halusta oppia. Viestinnästä kuinka kerromme asian ulospäin ja otamme vastuun. Halu oppia vaatii reflektointia ja tunnistamista oman tekemisen vaikutuksia. Silti on mahdollista, että kaikki tehtiin olevinaan oikein ja silti mokasimme.
Meitä on moneksi ja jokainen on joskus epäonnistunut. Jokainen on joskus oppinut virheistä. Jokainen on neuvonut toista jostakin omasta kokemuksen tuomasta osaamisesta, ettei tulisi samoja virheitä. Silti tulemme tilanteeseen, että teemme virheitä, emmekä opi siitä mitään. Silti maailma pyörii radallaan ja ihmiset jatkavat elämäänsä. Vastuun ottaminen on tärkeää, eikä kannata siirtää sitä jos tietää tehneensä ne virheet – kannatta ottaa opiksi.
Koodaamisen maailmassa jokainen työtilaus on projekti. Se alkaa ja loppuu, joskus. Voimme vaikuttaa kaikkien osapuolien toiminnalla miten projekti etenee, toteutuu ja valmistuu.
Luovuutta ei kannata rajoittaa, mutta se kannattaa suunnata oikein!
Miten paljon erilaisia ajatuksia tuleekaan päivän aikaan mieleen tai tekoihin. Miten paljon vaikuttaa se millaisella olotilalla otan niitä ajatuksia vastaan tai kerromme.