Miikka löytää yleensä ongelman jokaiseen ratkaisuun jo hyvissä ajoin ennen kuin ne pääsevät aiheuttamaan sen suurempaa harmia.
Kouluttaudu lisää! Ole Scrum master! Pitäisikö olla vastuullisuuskoordinaattori kahden hengen yrityksessä? Olisiko aika ottaa tekoäly haltuun? Nyt kun on tekoäly niin siehän voit tehdä sisältöä yhden julkaisun sijaan ainakin jokaisena arkipäivänä.
Jos tämä aloitus sai sinut huokaamaan tai nyökkäämään hiljaa itseksesi, niin jatka lukemista – et ole ainoa.
Yhden tyypin pitää osata montaa asiaa. Omassa yritystoiminnassani tunnustan, että harrastan samaa, mutta haluaisin uskotella itselleni omien vaatimuksieni olevan vielä järkevällä tasolla. Oletan vaikkapa koodarin osaavan itse vaihtaa USB hiiren tietokoneeseen. Oletan videoeditoijan osaavan myös ottaa valokuvan joka välttää ainakin somen tarinaan. Tiedän, että tämä on monessa tilanteessa perusteltua, mutta silti tuntuu, että vaatimusten skaala laajenee salakavalasti vuosi vuodelta.
Siinä karkaa mielestäni mopo käsistä kun vaikkapa koodarista vaaditaan influenceria ja pahimmillaan syyllistetään siitä ettei hän tuottaisi tarpeeksi sisältöä (yrityksen taikka omaan) someen. Olen toki antanut mahdollisuuden myös muille koodareille tehdä blogeja, mutta yleensä ihmiset haluavat tulla töihin tekemään töitä - ja vielä sellaista työtä mikä on sisällöltään mahdollisimman selkeästi määritetty.
Tämä menee hieman samaan kategoriaan jatkuvan kouluttautumisen kanssa. Haluaisinko itse palkata ihmisiä jotka haluavat kehittyä paremmaksi siinä mitä he tekevät? Tottakai! Vaadinko sitä, että työpaikka säilyy? No en todellakaan. Ihmiset työskentelevät aivan eri tavalla, kun he kokevat olonsa turvalliseksi ja se turvallisuus syntyy usein juuri selkeistä raameista ja realistisista odotuksista. Joka onkin hieno aasinsilta seuraavaan asiaan.
Työnantajalta ei enää kelpaa kilpailukykyinen palkka ja laitteet työntekoon. Nyt pitää olla työsuhdeauto, työsuhde perunapelto, pitää olla mahdollisuus etätöihin ihan mistä tahansa suojaamattomasta WiFi yhteydestä turkkilaisessa kahvilassa ja tietty niin joustava työaika, että tehdään 60% työaikaa 120% palkalla ja töihin ei tarvitse myöskään koskaan tulla. Tämä viimeinen saattaa olla omaa turhautumistani, mutta näissä asioissa törmää usein yhteensopimattomiin odotuksiin työn tekemisestä ja se tekee rekrytoinnista välillä haastavaa molemmille osapuolille.
Puhutaan paljon siitä miten työntekijöiltä somen haltuunottoa pidetään kohtuuttomana, mutta miksi se on sitten täysin OK yrityksille? Jos joku Paten Putkifirma tekee työnsä hyvin ja löytyy hakukoneilla ja suositteluilla siten, että töitä riittää niin miksi heidän pitäisi osata myös tehdä timanttista somesisältöä? Eikö ihmiset saa olla onnellisia ja tehokkaita omalla tavallaan? Syntyykö työnhakijoillekkin se yrityksen merkityksellisyyden tunne pääasiassa siitä miten näkyvä heidän työnantajansa on?
En käynyt suuremmin vielä lapsena kesätöissä, mutta pääsin ensimmäisenä rahaa tuottavan asiana isäni kanssa ajamaan virvokkeita apukuskiksi 2007. Me menimme aamulla aikaisin terminaalille lastaamaan autoa annetun hienon satelliitti-mobiililaitteen listauksien mukaan oikeaan järjestykseen, että MIIIINUN ISÄNI, ammattikuskin vision mukaisesti pakattiin auto, että hänen suunnittelemansa reitin ajamalla auto oli myös helppo purkaa.
Lähdettiin ajamaan Pielisen ympäristöä. Auto peruuteltiin lastauslavalle ja kamat siirrettiin myymälän takahuoneeseen. Käytiin katsomassa mitä ei ollut hyllyssä ja hyllytettiin paikalleen. Isäni jutteli mukavia myymälä työntekijöiden kanssa ja hänestä tykättiin todella paljon. Minä en autistina oikein ymmärtänyt tuota osuutta työstä vaan menin mieluummin tekemään tätä hyllyttämistä. Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt miten paljon opin isältäni työelämästä.
Ehkä joskus riittääkin se, että tekee työnsä hyvin ja kohtaa ihmiset kunnolla ilman, että kaikki pitää dokumentoida maailmalle.
Mekin kaupataan integraatioita ja koodia juuri tällä tulokulmalla. Ei haluta saada ihmisille "taas yksiä tunnuksia lisää" tai "taas jotain hienoa tekoäly työkalua". Me halutaan tehdä siitä työn tekemisestä selkeämpää, helpompaa ja yksinkertaisempaa.
Ehkä meidän ei tarvitse olla koko ajan kasvussa, uudistuksessa ja kehitystilassa. Ehkä välillä riittää se, että tehdään selkeästi määritetty työ hyvin ja sitten lähdetään kotiin hyvällä mielellä.
Tämä ei ole kritiikki kehitystä kohtaan. Tämä on kutsu inhimillisyyteen.
Paluu selkeyteen.
Ja muistutus siitä, että "ihan jees" riittää.