Tällä kertaa blogia kirjoittelee Koodersin uusi työharjoittelija Vilma. Olen siis kolmannen vuoden tietojenkäsittelytradenomiopiskelija Karelia-ammattikorkeakoulusta, ja kerron nyt vähän odotuksiani ja fiiliksiäni harjoittelusta.

Ennen harjoittelun alkamista olin aika kauhuissani. Aiempien opintojeni aikaisten työharjoittelukokemusteni myötä minulle oli syntynyt suuret paineet työnantajan miellyttämisestä, sekä pelko omien taitojeni riittämättömyydestä. Odotin siis ahdistuneena, että täällä minua tullaan pitämään ihan orjana, jolle suututaan, jos en heti osaa jotain. Vaikka kuinka yritin suhtautua tulevaan positiivisesti, päässäni pyörivät vain kauhuskenaariot kaikista asioista, joissa saattaisin epäonnistua.

Ahdistustani kasvatti myös pelko luonteeni vääränlaisuudesta. Olen siis aika ujo ja introvertti, ja jo vähäisen työnhakukokemukseni kautta minulle on tullut selväksi, että työelämään halutaan itsevarmoja, sosiaalisesti lahjakkaita ekstroverttejä. Minä olen melkeinpä sellaisen vastakohta. Suurimpiin pelkoihini kuuluukin, etten ikinä tule saamaan työpaikkaa ja pystymään elämää normaalia elämää vain sosiaalisten epävarmuuksieni vuoksi.

Niinpä saavuin ensimmäisenä harjoittelupäivänä paikalle täristen hermostuneisuudesta, täysin epävarmana mitä odottaa. Pian kuitenkin jo huomasin pelkojeni olevan turhaa. Heti ovesta sisään päästyäni minua tulivat tervehtimään suloiset koirat, jotka auttoivat unohtamaan pahimman jännityksen. Sitten minulle esiteltiin työtilat, ja huomasin ilmapiirin olevan rento ja rauhallinen. Tapasin ensimmäiset työkaverit, joista kaikista sain oikein lämpimän ja ystävällisen vaikutelman. Työpisteenikin oli valmiina ja ergonomiasta huolehdittiin asettamalla kaikki juuri minulle sopivaksi. Pääsin aloittamaan ensimmäisiä työtehtäviä, joissa onnekseni pystyttiin ottamaan huomioon kiinnostuksenkohteeni ja taitoni opintojen ulkopuoleltakin. Harrastan siis taidetta, ja unelmani onkin työskennellä concept artistina jollekin pelifirmalle. Oli rauhoittavaa päästä aloittamaan piirtämiseen liittyvillä työtehtävillä, eikä tarvinnut hypätä suoraan uuteen ja tuntemattomaan.

Nyt harjoitteluni on jatkunut yli kolme viikkoa, ja positiiviset fiilikseni ovat säilyneet. Ennen harjoittelua harkitsin jopa työskentelyä hybridinä, koska pelkäsin niin sopeutumistani työyhteisöön. Olen kuitenkin viihtynyt täällä niin hyvin, että tulen joka päivä mielellään paikan päälle työskentelemään. Työtehtäväni ovat jatkuneet taiteeseen liittyen, mutta mukaan on pikkuhiljaa tullut uusien asioiden kokeilua. Olen oppinut käyttämään uusia ohjelmia, ja alan hallita piirtopöydällä piirtämisen. Olen myös saanut hyvin oppimista tukevaa ohjausta, joka on auttanut tarkastelemaan tuotoksiani aiempaa yksityiskohtaisemmin. Esimerkiksi materiaalien, värien ja varjojen vaikutusta toden tuntuun ja ihmisten mielenkiinnon herättämiseen.

Jo lyhyen täällä viettämäni ajan myötä olen oppinut monia uusia asioita, ja saanut mittaamattoman arvokasta kokemusta työelämästä. On ollut ihanaa huomata, että työskentely voi olla näin mukavaa ja rauhallista. Olen voinut unohtaa ahdistukseni ja pelkoni lähes kokonaan. Minun ei ole tarvinnut murehtia ujoudestani, sillä olen voinut olla aivan oma itseni täällä. Olen niin iloinen tästä kokemuksesta, sillä tämä varmasti auttaa minua suhtautumaan tulevaisuuden työmahdollisuuksiin positiivisemmin mielin. Toivon tämän antavan toivoa kaikille, joita opinnoista työelämään siirtyminen jännittää ja pelottaa yhtä paljon kuin minua!