Blogin tiedot
Miikka löytää yleensä ongelman jokaiseen ratkaisuun jo hyvissä ajoin ennen kuin ne pääsevät aiheuttamaan sen suurempaa harmia.
En ole valokuvaaja, mutta tykkään silti yrittää uusia asioita.
En osaa ottaa valokuvia, enkä järkevästi niitä editoida. Silti pystyn napsimaan kuvia monenlaisilla kameroilla ja voipi olla jopa kivaa kameran kanssa temmeltäessä. Samalla linjalla oli Tarakin näiden otoksien kimpussa (mitkä blogin lopussa löytyy!).
Asioissa ei tarvitse olla hyvä, että niistä voi nauttia. Kun jotain uutta alkaa tekemään et osaa heti piirtää kuin Mozart. Jostakin se jokaisen matka alkaa. Olen aina tykännyt katsella vanhoja suomalaisia internet videoita jonka myötä intouduin niitä myös itse tekemään (ja pienellä viiveellä ottamaan niistä iloa irti myös Koodersin markkinointiin). Valokuvat saapi ammattilais kuvaaja näyttämään hienolta joten on välillä hauskaa leikkiä kuvaajaa itsekin. Kamera on näissä tuotoksissa jo 15 vuotias, mutta kuitenkin kuva on erilainen kuin kännykällä.
Miusta on hirmu tyhmää, että ihmiset jättää asioita kokeilematta koska "ei osaa" tai "ei ole kovin hyvä". Ymmärrän toki mistä se juontaa juurensa. Monesti ne on niitä jo lapsena kuultuja kommentteja auktoriteetti hahmoilta kun ei joku asia onnistu liikuntatunnilla tai miten kuvamataidossa ei mennyt kaikki open ohjeiden mukaan. Siihen se innostus äkkiä tyssää jos ei intoonsa saa vastakaikua.
Vuosi oli 2001 kun ATK-tunnilla opettaja kehui miten hienosti sain Word-tiedostot tallennettua disketille! Sitten osasin auttaa saman muille. ATK-ope taisi olla ainoa opettaja joka ei minua peruskoulussa sättinyt muiden ihmisten auttamisesta. Tuntui kivalta ja aloin tykkäämään tietokone jutuista ja muiden auttamisesta siihen liittyen.
Yläkoulussa kuvamataidon opettaja antoi mahdollisuuden nostaa numeroa yhdellä jos tuon näytille piirtämiäni sarjakuvia. Tuntui tyhmältä, kun tiesin ettei sarjikset näyttäneet yhtä hienolta kuin Aku Ankat, mutta vasta aikuisempana tajusin miten iso käden ojennus tämä mahdollisuus oli. Ei siinä varmasti kärkenä ollutkaan se sarjakuvien hienous, mutta enemmänkin katsoa mitenkä sommittelin asioita ja oliko taiteessa joku logiikka. Ja oliko sitä taidetta omin käsin tuotettu.
Useimmiten pisteitä jaetaankin aidosta yrittämisestä. Olipa kyse sitten koulusta tai työstä - urheilusta tai taiteesta. Ihminen joka yrittää ottaa kaksi tanssiaskelta ja alkaa huutamaan opettajalle ei saa niin kannustavaa vastaanottoa kuin ihminen joka aidosti yrittää tehdä asioita ohjeen mukaan ja kysyy lisää. Tämä menee samaan kategoriaan kuin omat kannustukseni harjoittelijoille: Kysy jos et tiedä jotain. Olet täällä oppimassa. Oletus on, että et osaa mitään. Koulun ja harjottelun pitäisi selkeyttää itsellesi kuinka sinä opit asioita.
Kun ymmärtää miten oma pää toimii on helpompi saada asioita aikaiseksi. Sinä sen oman pääsi kanssa joudut elämään joka päivä.
Joten ei kun vaan kokeilemaan niitä uusia asioita vaikka et vielä olisikaan siinä ammattilainen!
Lisää luettavaa
