Minä ja koodari – kello käy tik tak tik tak

Ilpo Simonen - 29.03.2018 09:02:00
Tik tak!

Jälleen olemme päässeet kokemaan joka keväisen kellon siirtämisen yhden tunnin verran eteenpäin. Ah ihanuus, kuinka se ei vain vaikuta fyysisesti positiivisella tavalla. Juhannusta kohti on muistisääntö, kun siirretään viisareita kellosta. Silti kello käy kuin mitään ei olisi tapahtunut ja aika kuluu. Ai niin, aika ei kulu.

 

Aikaa kuluu ja kello käy koodaamisprojekteissa. Olen aikaisemmin kirjoittanut aiheesta, jossa käsittelin suunnitelmallisuutta ja kommunikoinnista koodarin kanssa. En vain malta palata jotenkin aiheeseen uudelleen aikakäsitteen kautta. Ihmetykseni ei varmaan lopu vähään aikaan siitä, että aikaa on vain rajallinen määrä. Ehkäpä parempi sanoa, että tunteja päivässä on rajallinen määrä. Kuitenkin meidän on pyrittävä välillä täyttämään tämä aika mahdollisimman täyteen. Saamme rakennettua kiireen ja riittämättömän tunteen. Todellisuudessakin kaikkea ei vain enää kerkiä tehdä. Siihen vielä lisättynä, että emme näe toisen näkemystä ajankäytöstä tai ajan kulusta.

 

Puhutaan työrytmistä, jolloin tekeminen etenee sujuvasti ja projekti valmistuu aikataulussa. Sama aikataulu ei kaikille tarkoita projektin valmistumista. Sama aika, eri tunnetila ajan kulumisesta. Mielen laadulla on varmasti suuri vaikutus miten työ etenee, mutta jos osaaminen ja ajan määrä on sama – miksi siis työt eivät vain valmistu samassa tahdissa. Olemme siis yksilöitä, niinpä. Emme ole koneita. Onhan niitä paljon yksilöllisiä tekijöitä jotka vaikuttavat työn tekemiseen tai projektin loppuun saamiseen.

 

Ymmärrys työntekemisen kuluvasta ajasta voi olla joskus haaste kertoa toiselle, jos ei riittävää yhteisymmärrystä asiasta ole. Jos ei tiedä mitä ja miten työ tehdään, silti halutaan saada nopeasti projekti päätökseen. Voihan se luoda lievää tai vahvaa stressaantumista molemmissa osapuolissa. Toinen asia tietysti on kuinka viestittää, että asiassa yhteisymmärrys löytyisi. Siksi yleensä sattuu niitä, että perusteellisen keskustelun jälkeen aikatauluista kysytään ihmettelevästi; ”miksi tämä ei ole jo valmis, kun kuitenkin käytit näin paljon aikaa”. Tai vaihtoehtoisesti koko ajan heitellään kysymyksillä tai viesteillä, udellen projektin etenemisestä. Ajattelematta ettei projekti vain etene sen nopeampaa kysymällä matkavauhdista. Ei autokaan kulje nopeampaan, jos kuskinpaikalla puristat ratista rystyset valkeina ja olet etukenossa.

 

Koodaamisessa tiedetään miten nopeasti tekniikat kehittyvät. Vuosi voi olla todella, todella pitkä aika tekniikan kehittymisessä. Onhan se haaste saada projekti pysymään suunnitelmassa, varsinkin kun on mahdollisuus pitkällä aikavälillä tulla muutoksia suunnitelmiin. Haasteet kasvavat, jos tilaajalla ei ole varmaa tietoa mitä halutaan. Haasteet kasvavat, jos tekijällä ei ole varmuutta mitä tehdään. Aika ei olekaan silloin koodarin puolella. Muutokset sisällössä, tilaaja näkee uuden idean, mahdollisuuden tai ominaisuuden. Koodarin työtahti hidastuu, kun ei ole kristallipalloa josta nähdä miten suunnitelmia pitäisi muuttaa ilman että siitä on edes puhuttu. Silloin tullaankin siihen mitä sovittu, niin jos ei ole kirjattu hyvin, niin kuka muistaa vuoden takaisia asioita? Aika ei paranna siis aina tilannetta. Silti projekti tulisi saada päätökseen ajallaan. Tunne että aika pysähtyy, on vertauskuvannollinen. Ajan kuluminen ei vain pysähdy, se jatkaa matkaansa. Koodarin on myös jatkettava projektiaan. Tilaaja odottaa tuotettaan. Eihän tämä ole tilaajan vika, en siis syytä tilaajia tästä tilanteesta. Heitän ajatuksen, miksi suunnittelulla on erittäin suuri merkitys tilatun tuotteen saamiseksi. Alussa molempien osapuolien on istuttava alas ja suunniteltava tuotteen raamit hyvin. Varmistaa epäkohdat tai joita ei ymmärrä. Pitää kuitenkin olla hieman liikkumavaraa ratkaisuille. Ei siis projektista tehdä haastetta vaan mahdollisuus.

 

Tik tak tik tak kello käy.  Tuntuu nyt tässä kirjoittaessani, että tulee vain uusia ajatuksia mistä kaikesta voisin kirjoittaa. Nyt ei vain ole aikaa siihen, kirjaanpa ideat paperille. Uskaltakaa ajan kanssa leikkiä ja miettiä kaikkea on saanut aikaseksi. Pysähtyä. Jatkaa matkaa, sinne minne sitten menettekin.

Ajan kanssa.

Kaikkea ei voi saada

Osuva kuva MikeToonin blogista