Oman alansa löytäminen: Kuinka päädyin koodaamaan

Oona Komulainen - 31.08.2017 09:03:07

Aina ihmettelin miten niin moni ikätovereistani tiesi jo yläasteella mitä he haluavat tehdä "isona". Jos ei lasketa jokaisen pikkulikan lapsuuden haaveita eläinlääkärin työstä, ei minulla ollut mitään suurta haavetta tai tavoittetta, mihin pyrkiä. Viimeistään lukiossa lähes jokainen tuttuni tiesti minne hakea jatko-opiskelemaan.


Menin yläasteen jälkeen lukioon, jossa suoritin kaikki kuvaamataidon ja tietotekniikan kurssit. Vapaa-ajallani näppäilin alkeeellista html-koodia silloisen kuvablogini teemaan, rassailin elektroniikkaa, piirsin ja valokuvasin. Lukion jälkeen suoritin liiketalouden perustutkinnon, ajattelin, että se olisi hyvä perustutkinto, ja olihan se. Tein lukion lopussa ja jälkeen satunnaisia töitä asiakaspalvelussa. Vaikka työtehtävät itsessään olivat mukavia, ei esillä olo tuntunut omalta. Työpäivät jatkuvassa kanssakäymisessä uuvuttivat, enkä juuri jaksanut tehdä työviikkoina muuta kuin töitä ja nukkua.


Viimeisimmän harjoittelun loputtunua kesätöitä tai muutakaan paikkaa ei löytynyt yrityksestä ja oli taas kevään tultua aika hakea jatko-opintoihin. Hain liiketalouden tradenomin ja metsätalouden insinöörin koulutukseen - ja vuoden kestävään täydentävään koulutukseen ohjelmistotuotantoon hakuajan viimeisenä päivänä. 


Seuraavana syksynä aloitin opintoni ohjelmistotuonnanossa. Tradenomin pääsykokeisiin en edes mennyt. Koulu sujui hyvin, ja harjoittelupaikan saaminen täältä Koodersilta vahvisti sen - minusta tuntuu, että olen ehkä vihdoin löytänyt sen oman alani. Pari viikkoa sitten allekirjoitin uuden työsopimuksen ja sain itselleni käyntikortit sekä kuvallisen nimilätkän. Aloitin koulun viikkoa myöhemmin Karelia ammattikorkeakoulussa tietojenkäsittelyn tradenomina. Fyysisesti kyseiselle oppilaitokselle en tosin juurikaan ole vielä työkiireiltä ehtinyt, mutta koulutussuuntaus mahdollistaa etäopiskelun laajalti, mikä sopii erinomaisesti luonteeseeni ja näin työn ohelle. 


Parasta nykyisessä työnkuvassani on, että koodaamisen lisäksi voin hyödyntää visuaalisia taitojani. Suunnittelen käyttöliittymiä, logoja ja ottamiani kuvia käytetään kuvituksessa. Nämä ovat asioita, joista minulle nuorempana kuittailtiin ”eihän sillä elä”. Tällä alalla on jatkuvasti uutta opittavaa ja työpäivät tuntuvat välillä liian lyhyiltä, kun kunnon flow-tila pääsee yllättämään.


Ja vaikkei introverttiuteni ole kadonnut minnekään, jaksan taas vapaa-ajallani puuhastella, sillä minun ei tarvitse olla jatkuvassa suorassa ihmiskontaktissa, vaan voin olla tarvittaessa omissa oloissani kuulokkeet päässä keskittyneenä työntekemiseen, tehden juuri sitä mistä pidän ja missä haluan tulla joka päivä paremmaksi.

 

Seuraavassa osassa puhuin harjoittelustani Koodersilla.