Koulutettavasta kouluttajaksi

"Oisitko halunnut pitää somevideokoulutuksen?". Sydän alkaa hakkaamaan, tuntuu että se tulee suusta ulos. Joo, voin mie pitää Aapuuva.

Koulussa esitelmien pito luokan edessä tai ylipäätään äänessä oleminen oli miulle aivan hirveää. Vaikka kaikki olisi miten hyvin tehty ja suunniteltu, puhuminen jännitti aina. Ja jännittää edelleen. Tämä on piirre, josta haluan päästä eroon, joten kun Miikka kysyi, että haluaisinko pitää somevideokoulutuksen, oli vastaus päivänselvä: tottakai! Jos on jotain, mitä mie osaan ja oon muiden mielestä pätevä tätä osaamista jakamaan, niin miksipä en hyppäisi ulos mukavuusalueelta ja lähtisi kouluttamaan. Samalla tulisi harjoiteltua tuntemattomien ihmisten edessä puhumista.

En ole ikinä ennen pitänyt minkäänlaista koulutusta. Joskus aikoinaan siivojan töissä tuli toki "koulutettua" uusia työntekijöitä kohteen siivoukseen, mutta en laskisi sitä varsinaiseksi koulutukseksi. Pieni ahdistuspallero syntyi sisälle, sillä en oikein tiennyt, mitä odottaa tai miten valmistautua tähän oikeaan koulutukseen. Mitä kaikkea miun pitää kertoa ja opastaa? Miten saan jaettua puhelimen näyttöä Teamsiin? Hirmuinen kasa kysymyksiä, mutta kaikkiin löytyi lopulta vastaukset ja avut ja neuvot.

Koulutuspäivä. Ajatukset juoksevat ympyrää, keskittymisestä ei tule mittään. Onneks työtehtävinä on #MitäVattua-podcastjakson viimeistelyä ja kevyttä mainosvideon editointia. Oho, lounastauko. Mitäköhän sitä söisi lounaaksi? Apua, enää pari tuntia koulutuksen alkamiseen. Onhan miulla kaikki kirjoitettuna ylös? Entä jos joku soittaa kesken koulutuksen? Ai niin, Älä häiritse-tila estää ilmoitusten tulemisen läpi puhelimessa. Se siis täytyy laittaa päälle. Pitäisköhän juoda vettä, teetä, kahvia, limua, vissyä, vai ottaa pärinäjuoma? Ehkä vesi on ihan hyvä vaihtoehto. Kymmenen minuuttia koulutuksen alkuun. Ou nou. Jokohan voin liittyä puheluun? Mitä ihmettä tässä nyt tekee. Kaikki on valmiina, mie oon valmiina. Voisko koulutus jo alkaa? Kaksi minuuttia, nyt voi liittyä puheluun. Koulutus alkaa.

Koulutuksen alussa jännitti aivan hirveästi, sillä en tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Mutta sitten kun pääsi itse opetukseen, niin kaikki alkoi rullaaman saumattomasti. Kysymyksiä tuli, ja päällimmäinen fiilis oli huojentunut. Se melkein lamaannuttava jännitys oli ollut oikeastaan ihan turhaa, sillä kaikki meni hyvin. Pieni jännitys toki on aina hyvä juttu.