Laita aivot välillä narikkaan!

18.03.2021 09:18:02
Nyt on aivot narikassa

Tunnustan; olen välillä ottanut liikaa tekemistä itselleni ja tuntenut rajallisuuden tehdä kaikkia lupaamia asioita. Aina ei ole osannut sanoa sanaa ei. Joskus tulee vain tyhmä olo, enkö osaa tai pysty hoitamaan näitä asioita. Tunnistatko tilanteen? Kyse on enemmän siitä miten kuormitan itseäni ja miten jäsentelen asioita tehtäväksi. Aivoilla on iso merkitys tässä työssä. Ihmisten aivojen mekanismia on tutkittu monia vuosikymmeniä erilaisin menetelmin. Eikä varmasti kaikkea tieto ole saatu kasattua vieläkään. Tämä ihmeellinen kapistus meidän päässämme toimii juuri niin kuin se vain voi toimia. Voimme vaikuttaa miten tämä ihmeellinen elin saa mahdollisuuden toimia ja millä asioilla sitä kuormitamme.

Kerronpa pienen tarinan tähän, miten helposti saatamme kuormittua:

Asiakas otti yhteyttä mahdollisen uuden projektin tiimoilta. Koska kalenterit olivat täynnä, niin yhteydenotosta saimme sovittua tapaamisen neljän viikon päähän. Omissa ajatuksissa mietimme, onko liian kaukana tapaamisaika (mietimme asiakkaan puolesta ennakkoon kysymättä asiaa). Kysyttäessä asiaa, asiakkaalle tämä oli ok. Tapaamisessa sitten kävimme sisältöjä läpi ja ajatusta mitä kaikkea olisi tarve toteuttaa. Tapaamisen aikana tuli minulle ajatus, vain ajatus. Kalenteri jatkossa näytti edelleen täydeltä, asiakkaan asialla ei ollut kiire. Miten helppo olisi ollut sanoa, saat tarjouksen heti seuraavana päivänä. Antaa vain hinta ilman sen suurempia määrityksiä. Tehdä kiireessä vielä muiden töiden lisäksi tarjousta, illalla pitkän päivän päätteeksi. Luoda itselleen painetta ja kiirettä – eikä niin positiivista stressiä. Asiakkaalla ei ollut edellekään kiire asian kanssa. Onneksi en sanonut tätä ajatusta äänen. Kerroimme että kahden viikon sisällä saat tarjouksen, kun sisällöt ovat varmistuneet. Koska jäi muutama asia vielä selvitykseen asiakkaan suunnalta. Tämä kokonaisuus kuulosti asiakkaan puolelta selkeältä.

Miksi sitten oli hyvä, ettemme kiirehtineet tarjouksen antamisen kanssa? Niin, kysehän ei ole pelkästään meidän tapauksessamme hinnan määrittelystä vaan myös kokonaistyömäärän, aikataulun ja resurssien määrittelystä. Kyse paneutumisesta asiakkaan tarvitseman asian sisällön tunnistamiseen ja meidän lupaukseemme, pyydettyjen sisältöjen mahdollisuuteen toteuttaa. Kun toteutamme tätä palveluamme, haluamme tehdä asiat hyvin. Jotta voi tehdä hyvin on hyvä tietää mitä on tekemässä, myös niin että ostaja sekä toteuttaja ovat sammalla ymmärryksellä projektin suhteen. Hinnoittelussa ei ole suoraan listahintaa, vaan hintalappu määrittyy työmäärän mukaan. Tämä toimintapa mahdollistaa, että projektin saadaan tehtyä ja aikataulut ovat helpompi määrittää. Ylimääräisiä kustannuksiakaan ei synny niin helposti.

Tämä tarina liittyy siihen, että kuormitamme helposti itseämme ja muita jos emme uskalla puhua tai sanoa mikä on mahdollista tehdä. Mietimme valmiiksi toisen puolesta asioita, joihin kysymällä voi saada nopean vastauksen. Kun kasvatamme stressitasoa tarpeeksi korkealle alkaa oma toimintamme lamaantua ja asiat vain eivät etene. Tärkeää on tunnistaa omat stressin aiheuttavat asiat ja tehdä tilanteelle muutoksia. Itselle suurin muutos on selvittää asiakkaalta tarpeeksi tarkkaan asiat, jos alkaa tulla vastaa oletuksia tai epäselvyyksiä. Näitähän tulee, jos ei ole yhteistä kieltä tai kommunikointia. Tarvitsen joka päivä aivojani. Kuulostaa kliseeltä. Jos mietit hetken, niin löydät monia asioita, jotka vaikuttavat miten pystyt ajattelemaan ja tekemään päätöksiä joka päivä työssäsi. Löydät monia asioita, jotka auttavat tekemään työtäsi ja oppimaan.

Pidä siis huolta aivoistasi ja laita aivot välillä narikkaan.

Muita blogeja tältä tyypiltä

Kriisistä voimaantuneena uuteen suuntaan

Työelämässä voimme siis saada kriisejä helposti työtehtävistä, työkavereista, asiakkaista, tekniikasta yms, kyse onkin kuinka voimme nähdä siitä tilanteesta kauemmaksi.

Lukaseppa

Kokemusta etsimässä

Monesti liitämme kokemuksen ikään tai elämän myötä tulleeseen elämänkokemukseen. Jos pidämme pelkästään aikaa mittarina se ei kerro välttämättä muusta kuin ajan kulumisesta.

Lukaseppa

Minä ja koodari – virtaa, virtaa, virtaa!

Tammikuu oli työntäyteinen ja pitkät työpäivät ovat värittäneet osaltaan vuoden alkua. Välillä peiliin katsoneenani huomaan että kasvoissa joitakin väsymyksen merkkejä on havaittavissa.

Lukaseppa